"Know how to live the time that is given you." - Dario Fo

6 päivää. That is all i have left. 6 lyhyttä toiminnantäyteistä päivää jotka tulee meneen yhdessä hujauksessa. Se on oikeestaan aika pelottavaa kuinka nopeesti aika menee ja kuinka nopeesti se on mennyt! Muistan selvästi kaikki ne fiilikset kun lähdin Suomesta, kun tulin Australiaan, kun pääsin ekaa kertaa näkeen hostperheen... Ja kuinka jännittävää se oli. Ja nyt tosta kaikesta jännityksestä on tullut arkipäivää. Mun australian elämästä on tullut arkipäivää, ei se oo enään mikään big deal että lämpöö riittää aina sinne +40 ja ylikin, ei oo big deal että voi soittaa kavereille ja kysyy että oisko surffaus mitään when the swell looks awesome. Ei oo big deal haukkasta vegemite sandwich nälkäänsä. Eikä todellakaan oo big deal jutustella mukavia tuntemattomienkin kanssa, kertoo kavereille sataviiskytäkuus kertaa päivässä kuinka paljon niitä rakastaa (is that cheesy or what) tai loukkaantua jos et saanut viittätoista x:ää tekstarin lopussa. WELCOME TO MY LIFE DOWN UNDER. Enkä oo ihan varma oonko vielä valmis päästään tästä kaikesta irti, lopettaa elämäänelämistäelämästä EN TIEDÄ MIKÄ ON OIKEE MUTOTO like a true aussie. Mut hei, ei mun tarvikaan. Tuonpahan sitten tuulauksen australian lämpöistä ilmapiiriä sinne suomen mörrimöykyille ;)

Melbournen jälkeen mun elämä on ollut piirun verran hektistä. Mukaan on onneks mahtunut pari ihan rentoakin päivää jolloin ei sen kummempaa ohjelmaa oo ollut mutta muuten sitä ollan juostu pää kolmantena jalkana tukka hulmuten paikasta toiseen. Ei siinä mitään kiireinen elämäntapa sopii mulle, saan jotenkin enemmän aikaseks kun oon aikatauluttanut päivän valmiiks. Oon treffannut kavereita as much as possible, oon hoitanut tärkeitä asioita, oon siivonnut ja pakannut. Tässä tälläkin hetkellä tuijotan tota matkalaukkua joka pitää sisällään lähes jokaikisen vaatteen jonka meinaan suomeen raahata. Lukuunottamatta tota sievää epämääräistä kasaa joka nököttää sängyn vieressä, heh hups justhan mä siivosin ja taas se on alkanut kasvaa.... Anyway pakkaus näyttää siis ihan hyvältä, painorajoissa (toivottavasti) pysytään ja jos menee tiukoille niin tungen sit vaan käsimatkatavaroihin niin paljon kun mahtuu, ei siellä lentokentillä kukaan ikinä niitä punnitse. Hulluna vaatteita on tullut kyllä vietyä kierrätykseenkin, tosi paljon vaatteita on jäänyt isoiks ("kaikki vaihtarit lihoo ainaki viis kiloo" PYHPAH JA PASKANMARJAT sanon minä joka pienenin kaks vaatekokoo) ja sit on kans jotain suomesta tuotuja mitä en oo käyttänyt kertaakaan niin mikäs järki niitä on enää takas raahata.

Nää viimeisetkin päivät on aikalailla buukattuja, paljon tuun viettään kavereiden kanssa aikaa ja hostperheen kanssa jonkun verran aikaa ja sit lauantai-iltana on mun ja amandan farewell party. Me ja meille tärkeimmät ihmiset juhlimassa täällä meillä vielä viimeistä kertaa, it is going to be awesome! And so sad :( Torstaina mennään sanomaan hyvästit kouluun, kauheeta tuntuu että koko ajan tarvii vaan hyvästellä ja olla surullinen! No ei kyllä mä koitan nauttia näistä viimeisistä hetkistä niin paljon kun vaan pystyn, mutta väkisinkin iskee haikeus aina välillä. Esimerkiks kun junailin tossa yks ilta kotiin ja katselin siinä ikkunasta maisemia ja auringonlaskua ja kuuntelin Nickelbackia (sillä hetkellä tais soida far away) niin itkuhan siinä pääsi. Älkääkä kukaan siellä Suomessa nyt käsittäkö väärin, innolla mä oon kotiin tulossa ja suurimmaks osaks oon jo valmiskin palaan kotiin. Sille ilolle ja onnelle ja muille tuntemuksille on kyllä paikkansa sitten ajallaan, nyt on aika keskittyä vielä viimeisiin aussifiilistelyihin! Osa musta olis niin jäämässä tänne mutta niin mä taidan tehdäkin, jättää sen osan hannasta seikkaileen tänne kengurumaahan ja ottaa vaan ton suomihannan mukaan Suomeen. Taidan mä vähän kyllä varastaa tosta aussihannastakin sinne pohjolaan, niinkun aikaisemmin sanoin niin saattepahan kunnon annoksen aussienergiaa sit mun kautta ;) Ja to be honest ei se niin vaan onnistu sen aussihannan jättäminen tänne, oon mä ihmisenä muttunut kuitenkin sen verran. Ja se on musta vaan hyvä asia, luulen että oon aikuistunut aika huimasti ja oppinut arvostaan sellaisia asioita mitä piti suomessa itsestäänselvyyksinä.

Tää on mun viimeinen postaus täältä ausseista, en usko että mulla tulee oleen aikaa blogata enää ennen maanantaiaamua jolloin pitää yhdeksän maissa olla lentokentällä ja 10:10 valmiina istumassa lentokoneessa nokka kohti Sydneytä. Suomessa oon vihdoin sit tiistai-iltana klo 21:05, joten aikaerot miinustettuina matkustamista tulee yhteensä vähän päälle 40 tuntia. Huhhei ja halleluujaa. Suomesta laitan sitten vielä viimeisen postauksen kun oon asettunut taas aloilleni ja maistellut vähän aikaa sitä suomielämää, joten so long siihen asti!

xxxxxxxxxxxxx

(kaikki kuvat we♥it)